(en tosin ollut Sodankylässä - tosin koin Sodankylän linja-autoaseman pihan - mutta Sodankylän raja oli vain muutaman kilometrin päässä)

Mua ärsyttää valokuvaamisessa se, ettei yhteen (tai edes viiteen) valokuvaan saa millään mahdutettua sitä, mitä itse ihan oikeasti näkee. Joten siksi en jaksanut kaivaa kameraa laukusta Saariselällä kuin pari kertaa, koska en ikinä olisi pystynyt kuvaamaan niitä upeita maisemia tai kivoja asioita niin, kuin itse ne koen. Tästä syystä myös valokuvataide on mun mielestä tosi ristiriitaista, koska kyseessä on kuitenkin maiseman tai jonkun muun konkreettisen asian tallentaminen, eikä sitä vaan voi saada kameraan täysin samanlaisena kuin miten sen itse kokee. Maisemamaalauksetkin on mun mielestä ihan eri juttu, koska siinä kuitenkin voi itse päättää mitä maalaa ja mitä jättää maalaamatta ja näin siihen saa edes vähän sitä tunnetta mukaan.
Tosin suurempi syy valokuvaamattomuudelleni on se, että haluan olla mielummin kameran edessä kuin sen takana ja koen tavallisten maisemakuvien ottamisen hirveän tylsäksi - paitsi jos voin itse keikkua maiseman edessä. 
Matka oli kuitenkin aivan ihana! Matkaseura oli ihanaa, mulla oli ihanaa ja Saariselkä oli ihana. En tiedä toimiko loma varsinaisena hermolomana, koska hermoilu alkoi uudestaan välittömästi Tampereelle saapumisen jälkeen, mutta kyllä niissä maisemissa mieli lepäsi.
Muutaman päivän aikana tuli kuitenkin



shopbailattua! Saariselän mielenkiintoisin nähtävyys oli ehdottomasti kauppakeskus Kuukkeli, jossa siis myytiin kaikkea, mitä turisti vain voi tarvita. Varsinaiset hankinnat me tehtiin muista turistikrääsäkaupoista, mutta Kuukkelin kiertäminen oli äärimmäisen mielenkiintoinen kokemus. Olisin halunnut ostaa itselleni kuutin muotoisen pipon, mutta siitä oli valitettavasti jäljellä vain liian pieniä kokoja :( 
Luojan kiitos Saariselältä löytyi vähän asiallisempaakin katseltavaa, nimittäin Design Shop, joka nimensä mukaisesti myi suomalaista designia.



Jättikokoinen Tuplakupla oli aika vaikuttava ilmestys!
Shoppailun lisäksi (itse shoppailin itselleni jopa kaulakorun ja puoliksi Roopen kanssa meille yhteisen kahvimukiston) harrastimme liikuntaa. Heti maanantaina - saavuimme Saariselälle siis sunnuntaina - lähdimme Roopen kanssa muutaman kilometrin tarpomismatkalle keskustaan apuvälineenämme potkukelkka. Kunto nousi kohisten potkukelkan kyydissä :D 



Tiistain pyhitimme hiihtolenkille ja en olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta hiihtäminen oli ihan hirveän hauskaa! Olin ehkä aika huono siinä, ainakin aluksi (ja ihme kyllä: jalat ja kädet alkoi muistaa miten hiihdettiin, vaikken ole tehnyt sitä kertaakaan sitten yhdeksännen luokan, josta kuitenkin on kuusi vuotta aikaa), mutta ei se mitään haitannut! En tiedä yhtään montako kilometriä me hiihdettiin, mutta jaloissa ja käsissä tuntui aika kauan sen jälkeen.
Yritin ladulla muistella miksi vihasin hiihtoa niin paljon koulussa. Lopulta tulin siihen lopputulokseen, ettei ne "teidän on pakko hiihtää tässä ajassa tämä määrä kilometrejä tai olette onnettomia luusereita, joista ei ole mihinkään ja saatte huonon numeron liikunnasta, koska ette osaa liikkua" ainakaan nostanut motivaatiota tätä liikuntamuotoa (tai mitään muutakaan) kohtaan. Vapaaehtoisesti se kuitenkin oli ihan älyttömän hauskaa ja niissä maisemissa kiipeäisin mielelläni vaikka puuhun!



Loman yksi hauskimmista hetkistä oli tiistai-iltainen pulkkamäenlasku. Pulkkamäellä oli pituutta vaivaiset 1,2 km ja se lähti Kaunispään huipulta (kuvassa, kuva on tosin otettu eri tilanteessa eikä mäki edes lähtenyt tuosta kohtaa). Illalla huipulla tuuli ihan älyttömästi ja pimeässä laskeminen oli ehkä hurjinta ikinä! Onneksi me mahduttiin Roopen kanssa samaan pulkkaan, koska jos me ei oltaisi selvitty siitä hengissä, niin eipä olisi ainakaan tarvinut kuolla yksin.



Me käytiin tarkastamassa myös Saariselän yöelämän huimasti kolmessa eri baarissa! Ensimmäisessä, Raikussa, tunnelma oli näinkin ahdas. Porukkaa oli meidän lisäksi kuusi ja paikan piti siis olla nuorten suosima yökerho. Viinilasillinen maksoi lähemmäs 8 euroa ja musiikki oli huonoa rockia.
Sieltä jatkoimme Panimoon, joka oli keski-ikäisten miesten suosima paikka. Musiikki parani huomattavasti (mm. Juice Leskinen) ja Panimo oli ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. 
Viimeisenä pyörähdimme Teerenpesässä, jossa porukkaa oli jo vähän enemmän. Paikka oli aika läppä, mutta hienona sisustuselementtinä oli käytetty Jägermeister-pulloja!



Ikuistin itseni Raikun ja Panimon vessoissa, oli kiva, kun naistenvessaan ei ollut yhtään jonoa ja sai posettaa peilille niin paljon kuin sielu sieti!



Lähtöpäivänä (torstai) tapasimme Kiilopään juurella Urho Kekkosen. 
Muita bongauksia oli menomatkalla tavattu poro, joka jäi matkan ainoaksi porobongaukseksi, sekä typerännäköinen koira erään matkamuistomyymälän pihassa. Olisin ottanut siitä kuvan, mutta valitettavasti koiran omistaja tuli juuri silloin ulos. Olisin tietenkin voinut tekeytyä ruotsalaiseksi ja käydä kohteliaasti kysymässä saisinko valokuvata rouvan ihastuttavaa lemmikkiä. 



Matka oli ihana ja sisälläni asuva luonnonlapsi kasvoi valtaviin mittoihin. Antaisin mitä vaan, jos voisin milloin vaan kiivetä Kaunispään huipulle katsomaan upeita maisemia tai ulkoilla paikassa, jonne liikenteen meteli ei kuulu. 

Kotiin palaaminen oli perseestä, mutta valitettavasti se oli pakko tehdä :( Tämän viikon olen kuluttanut taidehistorian pääsykokeisiin lukemiseen. Jos tähdet ovat suotuisassa asennossa, muutan syksyllä 2013 Turkuun (tai siis muutaMME, en ole enää yksikkö! Varsinkin jos siinä kohtaa omistan jo Irma ja Jorma- nimiset marsut :D) ja aloitan siellä taidehistorian opinnot. Motivaatio on Kaunispäätäkin korkeampi, koska toi sisustusala ei ole mun juttuni. En tiedä onko taidehistoriakaan sitä, mutta pääsykoekirjaa lukiessa nousee välillä niskakarvat pystyyn, kun se on niin mielenkiintoista.

Lisäksi ostin eilen housut:

  

Tähän kohtaan on hyvä todeta tyyli-ikonini olevan The Babysitters Club- kirjasarjan Valerie, joka totesi yhdessä kirjassa jotain tähän suuntaan: "Koska meidän on kuitenkin pakko pukeutua päivittäin, miksei siitä samalla vaivalla voisi tehdä hauskaa". Vaikutuin siitä todella paljon jo huomattavasti nuorempanakin ja olen edelleen sitä mieltä, että Valerie oli aivan oikeassa. 

Paitsi etten oikeasti edes lähde!

Huomenna aloitan kauan odotetun hermolomani, hermoparkani eivät kestä enää hetkeäkään Tamperetta tai oikeastaan mitään muutakaan. Lähden Roopen ja Roopen isän perheen kanssa Saariselälle nauttimaan Lapin luonnosta ja tiedän jo etukäteen olevani juuri sitä vailla. Enkä siis todellakaan ole lähdössä laskettelemaan (rinteeseen mua ei saisi kuin pakottamalla eikä oikeastaan edes silloinkaan, koska keksisin kyllä jonkun keinon selvitä takuuvarmasta kuolemasta. Alkaisin esimerkiksi itkeä ja näyttäisin säälittävimmän hylätty, kaltoinkohdeltu ja eksynyt marsunpoikanen- ilmeeni, joka on takuuvarma jäänsulattaja) eikä tuo hiihtäminenkään liikaa innosta, vaikka kuulemma mulle sieltä löytyy varmasti sukset ja haluan kyllä tätä extreme- urheilulajia ehdottomasti kokeilla. Lähden puhtaasti lomalle, ulkoilemaan, KÄVELEMÄÄN ja nauttimaan maisemista, joista näillä leveysasteilla voi vain haaveilla. Hoitamaan pääparkaani, joka räjähtää ehkä kohta. Onneksi sen ei tarvi kestää enää vain 21 tuntia ja sitten ollaan jo junassa.
Olen vuosien saatossa huomannut, että menetin sydämeni Pohjoiselle 10-vuotiaana, kun kävin siellä ensimmäistä kertaa ja että sisälläni asuu aika suuri eräjorma. Koen tällä hetkellä äärimmäisen suurta ahdistusta Anttilan parkkihallin seinästä, joka tälläkin hetkellä tuijottaa mua ikkunasta.

Vähän kyllä harmittaa, että Tuksu ehti jo mennä naimisiin :( Olisi ollut niin siistiä kokea todellinen elämysmatka: poroja ja Johanna Tukiainen!

Pohdin melkoisen usein pitäisikö mun luoda uraa suklaa-alalla. Ei vaan voi olla sattumaa, että suklaa kuuluu elämäni parhaimmat asiat TOP-5- listalle ja perin ruumiinrakenteen, jonka ansiosta voin syödä mitä vaan, kuinka paljon vaan ja milloin vaan ilman, että se näkyy missään. Tässä on ihan varmasti jollain korkeammalla voimalla sormensa pelissä!
Tai sitten ei.

Maanantaina pohdin pitäisikö mun perustaa suklaablogi (nimikin olisi valmiina: Tilanne vaatii suklaata), kunnes tulin siihen tulokseen etten oikeasti leivo niin usein tai niin hyvännäköisiä (:DD) asioita, että millään erillisellä blogilla tekisi jotain. Tosin viekkaan, että perheeni, Roopeni ja ystäväni + muut satunnaiset vierailijat olisivat vain mielissään viikottaisista suklaa-asioista, koska enhän minä tietenkään voisi leipoa vain itselleni.

Eilen raksuposkumurumurmelini täytti kuitenkin vuosia (ja mun ja karva-murmelini yhteiselo täytti yhdeksän vuotta! 22.2. on hyvä päivä. Niin ja mainittakoon, että puhun kahdesta eri henkilöstä) ja lähes perinteiden mukaan halusin tietenkin leipoa muruselleni jotain herkullista. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta ja silleen. Valitettavasti syntymäpäivän ajankohta oli vähän huono ja jouduin rämpimään sieltä, missä aita on matalin - eli visio täydellisestä viisikerroksisesta kermakakku-unelmasta haihtui.

Löysin internetin syövereistä brownies- ohjeen. Leipomisia suunnitellessani otin huomioon aivan kaiken, paitsi yhden asian:
Onnistuin täydellisesti. En tyrinyt mitään, ohje olikin oikeasti juuri niin helppo kuin se antoi ymmärtää. Mulle jäikin useampi tunti ylimääräistä aikaa. Näin ei ole käynyt koskaan!
Onnistuin jopa valokuvaamaan valmistusvaiheet, ylitin nyt kyllä oikeasti itseni! Aloin melkein kaivata edes yhtä itkupotkuraivaria, olen hämmentynyt.



Ensin laitoin uunin kuumenemaan 180 asteeseen.



Sitten vain sulatellaan 200 grammaa rasvaa kattilassa. Joukkoon lisätään 200 grammaa tummaa suklaata (talousuklaa on bestis). Heitin suklaan joukkoon kun rasva oli osittain täysin sulaa, mutta joukosta löytyi vielä rasvaklimppejä.



Suklaata sulatellessa kannattaa olla huolellinen ja sekoittaa kunnolla, jotta suklaa ei pala pohjaan. Liian tunteella ei kuitenkaan kannata sekoittaa, tulikuuma sula suklaa silmässä ei ole maailman mukavin tunne.



Kolme kananmunaa ja 2,75 dl sokeria vatkataan vaahdoksi. 



Kahteen desilitraan vehnäjauhoja sekoitetaan teelusikallinen vaniljasokeria.



Suklaa ja jauhot sekoitetaan munasokerivaahtoon. 
Sen jälkeen koko komeus kumotaan leivinpaperilla peitetylle pellille tai johonkin vuokaan. Itse käytin peltiä ja vaikka uuninini on normaalikokoa pienempi, tuli taikinalevystä vähän liian laaja ja ohut. 



Browniet paistuvat uunissa noin 15-20 minuuttia. Itse pidin suunnilleen 17 minuuttia, pikkuisen vähempi olisi riittänyt. 
Levyn annetaan jäähtyä hetki ja paloitellaan halutun muotoisiksi ja kokoisiksi paloiksi.



Tarjoiluehdotus! 
Maku oli hyvä ja syntymäpäiväsankari oli tyytyväinen :D Jatkossa haluan kyllä jalostaa ohjetta jotenkin, vaikka maku oli noinkin oikein hyvä.

Että tervetuloa vaan kyläilemään ;)))

01 - A photo of you, taken today and the outfit you wore today.
02 - What’s in your bag?
03 - A photo of your cellphone.
04 - “A day in the life”, photographs taken throughout your day.
05 - A photograph of yourself two years ago.
06 - A photograph of yourself without makeup.
07 - A photo of yourself, not taken by you.
08 - A photo of someone you fancy at the moment.
09 - The contents of your fridge, MTV Cribs style.
10 - Your dream wedding.
11 - A photo of the item you last purchased.
12 - Your favourite movie.
13 - What you want more than anything right now.
14 - Your current wishlist.
15 - Something you regret.
16 - The most beautiful picture of your best friend.
17 - A TV show you’re currently addicted to.
18 - A photo of your house/apartment.
19 - A photo of your handwriting.
20 - A band/artist not many people know of, but you think should.
21 - A photograph of the part of you that you dislike the most.
22 - A photograph of the part of you that you like the most.
23 - The next plan you have coming up that you’re really excited for.
24 - A song to match your mood.
25 - A photograph of the town you live in.
26 - A celebrity you don’t like, and why.
27 - A photo of your faviourite item of clothing.
28 - A cartoon caracter that you´d love to meet in real life.
29 - What’s in your make-up bag?
30 - A photograph of youself taken today + three good things that have happened in the past 30 days

VIKA! Eihän tähän mennytkään kuin vaivaiset kolme kuukautta :D Mulla oli kuitenkin ihan älyttömiä vaikeuksia ottaa kuvaa itsestäni. Rakastan kameroita, olen käsi kuvaamisessa eikä se oikeastaan edes voisi vähempää kiinnostaa, mutta rakastan olla kameran edessä. Valitettavasti harvempi kamera rakastaa mua ja musta saa hyvin harvoin kauniita tai onnistuneita otoksia, mikä tietenkin aiheuttaa melkoisia itkupotkuraivareita, varsinkin pään sisällä. Toivon, että vika on kamerassa enkä oikeasti näytä siltä kuin useimmissa valokuvissa!
Palvon edelleen mielessäni YO-kuvani ottajaa, koska se kuva oli täydellinen. En ole ihan varmasti ikinä koskaan aiemmin näyttänyt niin kauniilta missään valokuvassa!
Onneksi olen sen noin viisi senttiä liian lyhyt malliksi :D



Onneksi joku kuitenkin keksi peilit, jostain syystä näytän paremmalta teinipeilikuvissa kuin muissa kuvissa. Hiukseni aiheuttavat tällä hetkellä suuria rakkaudentunteita. Valitettavasti noi kiharat (jotka tein perjantaina) katoaa heti kun kastelen pääni ja veikkaan eräiden henkilöiden arvostavan hyvin paljon, jos vaikka pesisin hiuksiani joskus. Haluaisko joku valaista mihin luonnonkiharat, paksut hiukseni katosi?

Ja koska kuitenkin innoistuin valokuvaamaan itseäni, niin pakko esitellä kuvia, joilla Huippiksen voitto irtoaisi ihan koska vaan:

  





Rakastan pöksyjäni (Vila) ja Morrin värisiä villasukkiani (mummi)!

Viimeisen kuukauden aikana olen onnistunut mielestäni tosi hyvin kahdessa koulutyössä (joista toisesta näin viime yönä painajaista. Sain arvosanaksi siitä 4- 1-5 arvosteluasteikolla ja opettajan kirjallisessa palautteessa - joka oli niin 10 a-nelosta - sanottiin, ettei mun huonekaluni ole oikeita funkishuonekaluja ja että tekstiilivalintani oli surkein ikinä. Liitteeksi se oli laittanut jonkun etelä-pohjanmaalaisen Mikko-Eemeli Järvisen huonekalutehtaan mainoksen, joka teki aitoja funkishuonekaluja (not), selasin sitä itkien, kun ne nyt ei olleet funtkionalismia nähneetkään. Voi luoja voisin vaikkapa sanoa) ja suorastaan ylittänyt itseni töiden kuvallisessa ilmaisussa. Onnistuminen on aina kivaa!
Äiti ja isi kävi moikkaamassa skotteja, tuliaisiksi sain Roooen kanssa yhteiseksi aitoa skotlantilaista viskiä. Viski on vakava asia ja pullo komeilee keittiössä odottamassa meidän 2-vuotispäivää maaliskuun lopussa. Isi osti myös Steeleye Span'n viisi levyä yhdessä-levyn ja hyvä musiikki saa aina suupielet korviin. ENKÄ KESTÄ KUN KIVAT ASIAT LIITTYY NÄKÖJÄÄN ALKOHOLIIN! :( 
Perjantaina itkin ilosta, sillä meidän pikku-Anni tanssi itsensä lukion wanhimmaksi!



Herkistelin aamulla vanhempien luona, eikä illalla tanssien videokuvaamisesta meinannut tulla mitään itkun pidättelyn takia. Rankkaa tää isosiskona oleminen!



Anni oli kuitenkin kaunis, Annin puku oli kaunis ja ne tanssi niin ihanasti ja hyvin ja tansseja on aina niin ihana katsoa ja mua alkoi itkettää taas :D :( Olen ehkä vähän säälittävä!

Vertailun vuoksi mun asuni wanhoista:



Olenpas ollut pieni ja söpö! Mua hämmentää myös mm. meikin vähyys, kuljen nykyään ihan arkipäivänä kunnon sotamaalaus naamassa wanhojen päivään verrattuna. Hämmentää nyt kyllä.
Haluan tanssiaisiin!

01 - A photo of you, taken today and the outfit you wore today.
02 - What’s in your bag?
03 - A photo of your cellphone.
04 - “A day in the life”, photographs taken throughout your day.
05 - A photograph of yourself two years ago.
06 - A photograph of yourself without makeup.
07 - A photo of yourself, not taken by you.
08 - A photo of someone you fancy at the moment.
09 - The contents of your fridge, MTV Cribs style.
10 - Your dream wedding.
11 - A photo of the item you last purchased.
12 - Your favourite movie.
13 - What you want more than anything right now.
14 - Your current wishlist.
15 - Something you regret.
16 - The most beautiful picture of your best friend.
17 - A TV show you’re currently addicted to.
18 - A photo of your house/apartment.
19 - A photo of your handwriting.
20 - A band/artist not many people know of, but you think should.
21 - A photograph of the part of you that you dislike the most.
22 - A photograph of the part of you that you like the most.
23 - The next plan you have coming up that you’re really excited for.
24 - A song to match your mood.
25 - A photograph of the town you live in.
26 - A celebrity you don’t like, and why.
27 - A photo of your faviourite item of clothing.
28 - A cartoon caracter that you´d love to meet in real life.
29 - What’s in your make-up bag?
30 - A photograph of youself taken today + three good things that have happened in the past 30 days

Olen monessakin mielessä elänyt suorastaan kummallisen teini-iän, ainakin jos vertaa suomalaiseen perusteiniin. Yksi kummallisuuksistani on, etten ole koskaan ollut mitenkään järin kiinnostunut kauneudenhoidosta, meikkaamisesta tai hiustenlaittamisesta. Mulla oli elämäni ensimmäistä kertaa jotain meikkiä naamassa rippijuhlissani ja ekoja kunnollisia meikkileikkejä taisin leikkiä lukion kakkosella. En edelleenkään oikein osaa meikata, mutta en silti ikinä poistu kotoa punaamatta huuliani (paitsi tietenkin esimerkiksi Morrin kanssa lenkille, mutta lienee sanomattakin selvää, että sunnuntai-iltapäivään sijoittuva kauppareissu tai porukoiden luona Salkkareiden katsominen ei ole punahuulia kaipaavaa toimintaa).



Meikkipussin virkaa toimittaa pari vuotta sitten ostettu Marimekon pussukka. Tykkään ihan simppana tuosta omenakuosista ja kankaan pehmeydestä! Kokokin on varsin sopiva "huikealle" meikkimäärälleni.



Käytän Lumene Natural Code- sarjan puuteria ja meikkivoidetta (sävy 10 vanilla, eli se kaikkein vaalein mahdollinen). En tiedä onko tuotteet ne parhaat mahdolliset, mutta toistaiseksi ne ovat ainoat tarpeeksi vaaleat iholleni. Väri ennen peittävyyttä ja silleen!
Ripsivärinä on tällä hetkellä We Care Icon-merkin tuuheuttava ripsiväri. Se ei tuuheuta eikä se ole vedenkestävä. Olen käyttänyt vuosikaudet vain vedenkestäviä ripsivärejä, ja unohdan aika usein etten voi tän ripsarin kanssa itkeä holtittomasti, nauraa vedet silmistä tirsuen tai pestä naamaani lumella koulumatkan varrella (no en oikeesti harrasta..). Näytän siis usein pandalta, mutta ei se mitään, sillä pandat on kivoja (emot sen sijaan ei kauheen, mutta onneksi en muuten muistuta heitä kovin paljon). We Care Icon kuitenkin arvostaa kuitenkin samoja asioita kuin minäkin, tuotteita ei ole testattu eläimillä ja tuotteet ovat kasvipohjaisia (lisää aiheesta merkin kotisivuilla: www.wecareicon.fi/).



Poskipunani on Max Factorin, sävy on 235 Chestnut. se on ihan tositosi vanha, mutta sisäinen pihini ei anna ostaa uutta ennen kuin vanha on käytetty loppuun. Tykkään kyllä sävystä, se on kuitenkin ehkä hieman liian rusehtava mun makuuni. Haluaisin ihan pinkin poskipunan tän suorastaan pelottavan asiallisen kaveriksi.
Kulmakynänä käytän Lumene Natural Code- sarjan ruskeaa silmämeikkikynää, en viitsinyt ostaa erikseen kulmakynää, kun mulla oli lähes käyttämätön rajauskynä. Ja eihän se kynä tiedä olevansa rajauskynä :D



Huultenrajauskyninä toimivat We Care Iconin sävyt 7 True red sekä 4 Perfect rose. Tummempi sävy on varsinkin aivan ihana ja sitä on kiva käyttää ilman huulipunaakin, värittämällä koko huulet kynällä. Mun mielestä kynä pysyy huulissa oikein hyvin ja olen kyllä pitänyt tuotteesta hyvin paljon!



Huulipunat ovat ainoa meikkijuttu, joihin suhtaudun suurella intohimolla. Huulikiilloille haistatan pitkät, mielestäni huulimeikin pitää näkyä ja erottua enkä tiedä mitään etovampaa kuin tahmeat huulikiiltoasiat. Tällä hetkellä himoitsen viininpunaista ja violetinpunaista huulipunaa, myös joku huomattavasti vaaleanpunaisempi olisi kiva!
Vasemmalla on We Care Iconin pinkki huulipuna sävyä 17, keskellä Rimmelin sävy 170 ja oikealla äidiltä saamani "liian punainen" huulipuna, jonka merkki taitaa olla Clinique, sävystä ei ole oikein mitään käsitystä. 
Pinkkiä huulipunaani rakastan, se pysyy tosi hyvin ja väri on aivan täydellinen huulissa. Rimmelin punainen pysyy vähän heikommin, mutta väri on kuitenkin tosi punainen huulissa sen aikaa, mitä se pysyy. Cliniquen punainen on väriltään vähemmän kiva kuin Rimmel, mutta se taas pysyy paremmin. Rimmel myös maistuu tosi hyvältä :DD



Sokerina pohjalla on Goshin luomiväripaketti, jossa on kolme vihreän eri sävyä sekä vaalea luomiväri, jota en käytä periaatteessa koskaan. Luomivärit vaan on jotain, jota en tajua. Me ei tulla yhtään toimeen keskenämme ja saan itseni näyttämään venäläiseltä huoralta käyttäessäni luomiväriä. Ja koska venäläinen huora ei ole ihan se mun juttuni, niin jätän mielummin luomivärit naamasta pois.

Kiinnosti varmaan ihan sikana!!!

01 - A photo of you, taken today and the outfit you wore today.
02 - What’s in your bag?
03 - A photo of your cellphone.
04 - “A day in the life”, photographs taken throughout your day.
05 - A photograph of yourself two years ago.
06 - A photograph of yourself without makeup.
07 - A photo of yourself, not taken by you.
08 - A photo of someone you fancy at the moment.
09 - The contents of your fridge, MTV Cribs style.
10 - Your dream wedding.
11 - A photo of the item you last purchased.
12 - Your favourite movie.
13 - What you want more than anything right now.
14 - Your current wishlist.
15 - Something you regret.
16 - The most beautiful picture of your best friend.
17 - A TV show you’re currently addicted to.
18 - A photo of your house/apartment.
19 - A photo of your handwriting.
20 - A band/artist not many people know of, but you think should.
21 - A photograph of the part of you that you dislike the most.
22 - A photograph of the part of you that you like the most.
23 - The next plan you have coming up that you’re really excited for.
24 - A song to match your mood.
25 - A photograph of the town you live in.
26 - A celebrity you don’t like, and why.
27 - A photo of your faviourite item of clothing.
28 - A cartoon caracter that you´d love to meet in real life.
29 - What’s in your make-up bag?
30 - A photograph of youself taken today + three good things that have happened in the past 30 days



Luin jo pienenä Tenavat-sarjakuvia hullun lailla, osaan edelleen ties kuinka monta albumillista ulkoa. Olen viettänyt sen verran monta päivää Tenavien seurassa, että jo sen vuoksi Jaska Jokunen ja Ressu olisi enemmän kuin tervetulleita luokseni pullakahveille! Ressu edustaa juuri sellaista koiraa, jollaisen haluaisin itsellenikin - luonteensa puolestaan siis (tosin pakko myöntää, että oma herra Minä Itte, Minä Päätän, Minä, Minä, Minä Ja Vielä Kerran Minä on jo aika lähellä! <3). Jaska Jokusta haluaisin halata ja pussata nenälle.
Mulla on ikuisuusprojektina kerätä itselleni mahdollisimman paljon Tenavat- sarjakuvia joko suomeksi tai englanniksi. Nostalgiaa!



Tätä en edes selitä! :D <3



Muumit ovat olleet koko elämäni ajan yksi suurimmista rakkauden kohteistani ja jos vain pystyisin, asuisin Muumilaaksossa.



Tulen ikuisesti olemaan katkera siitä, etten itse tapaa humalatilassa vaaleanpunaisia elefantteja :(

01 - A photo of you, taken today and the outfit you wore today.
02 - What’s in your bag?
03 - A photo of your cellphone.
04 - “A day in the life”, photographs taken throughout your day.
05 - A photograph of yourself two years ago.
06 - A photograph of yourself without makeup.
07 - A photo of yourself, not taken by you.
08 - A photo of someone you fancy at the moment.
09 - The contents of your fridge, MTV Cribs style.
10 - Your dream wedding.
11 - A photo of the item you last purchased.
12 - Your favourite movie.
13 - What you want more than anything right now.
14 - Your current wishlist.
15 - Something you regret.
16 - The most beautiful picture of your best friend.
17 - A TV show you’re currently addicted to.
18 - A photo of your house/apartment.
19 - A photo of your handwriting.
20 - A band/artist not many people know of, but you think should.
21 - A photograph of the part of you that you dislike the most.
22 - A photograph of the part of you that you like the most.
23 - The next plan you have coming up that you’re really excited for.
24 - A song to match your mood.
25 - A photograph of the town you live in.
26 - A celebrity you don’t like, and why.
27 - A photo of your faviourite item of clothing.
28 - A cartoon caracter that you´d love to meet in real life.
29 - What’s in your make-up bag?
30 - A photograph of youself taken today + three good things that have happened in the past 30 days



Mikään pukeutumiseen liittyvä asia ei saa mua niin suunniltaan innostuksesta kuin kengät. Kauniit kengät on yhtä elintärkeä asia kuin aamukahvi, ei niitä ilman vaan voi elää. Olen todella huono vaatteiden ostaja, mutta voisin kotiuttaa uuden kenkäparin vaikka joka viikko, jos pankkitilini vain sallisi sen.



Mulle kenkien ostamisesta ja omistamisesta tulee onnellinen olo, se on oikeastaan ainoa materia-asia, joka saa mun naamalleni onnellisen hymyn. En tunne mitään vastaavaa mitään vaatekappaletta tai asustetta kohtaan.



Voisin laskea kauniit kengät jopa harrastuksekseni, rakastan niiden katsomista ja kuolaamista, eikä silloin edes haittaa, ettei pankkitili pysty taipua kengänkokoiseen aukkoon. Eniten tietenkin rakastan niiden omistamista ja jalassa pitämistä. 



En pidä uusien, ja kenties vielä entistä kummallisempien, kenkäparien hankkimista lainkaan huonona asiana niin kauan, kun siihen on varaa. Jotkut pelaa intohimoisesti jääkiekkoa, toiset käy koiransa kanssa agilityradoilla, minä ostan kenkiä. Lopputulos on kuitenkin täysin sama: autuaan onnellinen olo, joka kestää, kestää ja kestää.

En malta odottaa muun perheeni matkaa New Yorkiin pääsiäisenä, mulle luvattiin tuoda haluamani Irregular Choicen kengät! 

Kuvissa on ehdottomat ykköslempparikenkäni. Ensimmäisessä komeilevat Irregular Choicen Rockot, jotka ostin kesällä 2010 Roopen isän hääjuhlia varten sekä palkinnoksi opiskelupaikan saamisesta. 
Kakkoskuvassa on Iron Fistin feikkiUGGit, jotka ostin itselleni joululahjaksi.
Kolmoskuvan kengät ovat merkkiä Vagabond, ostin ne kesällä 2009 alennusmyynneistä.
Neloskuvan kengät sain viime jouluna lahjaksi, nekin ovat Iron Fistin, joka on Irregular Choicen kanssa ehdoton lempparikenkämerkkini.

01 - A photo of you, taken today and the outfit you wore today.
02 - What’s in your bag?
03 - A photo of your cellphone.
04 - “A day in the life”, photographs taken throughout your day.
05 - A photograph of yourself two years ago.
06 - A photograph of yourself without makeup.
07 - A photo of yourself, not taken by you.
08 - A photo of someone you fancy at the moment.
09 - The contents of your fridge, MTV Cribs style.
10 - Your dream wedding.
11 - A photo of the item you last purchased.
12 - Your favourite movie.
13 - What you want more than anything right now.
14 - Your current wishlist.
15 - Something you regret.
16 - The most beautiful picture of your best friend.
17 - A TV show you’re currently addicted to.
18 - A photo of your house/apartment.
19 - A photo of your handwriting.
20 - A band/artist not many people know of, but you think should.
21 - A photograph of the part of you that you dislike the most.
22 - A photograph of the part of you that you like the most.
23 - The next plan you have coming up that you’re really excited for.
24 - A song to match your mood.
25 - A photograph of the town you live in.
26 - A celebrity you don’t like, and why.
27 - A photo of your faviourite item of clothing.
28 - A cartoon caracter that you´d love to meet in real life.
29 - What’s in your make-up bag?
30 - A photograph of youself taken today + three good things that have happened in the past 30 days

En millän jaksaisi miettiä tähän mitään fiksua vastausta! En kuitenkaan viitsi mainita vain yhtä nimeä, koska lienee varmaan ihan sanomattakin selvää, että esim. Johanna Tukiainen ei saa multa kovin suuria pisteitä. 
Julkisuuden henkilöt, jotka ovat julkisuudessa vain sen itsensä takia ja ovat valmiita tekemään mitä tahansa päästäkseen iltalehtien otsikoihin, ovat mun mielestä säälittäviä. Musta on myös vähän kyseenalaista nousta julkkikseksi kansanedustajan salarakkaana, mutta toki kukin tavallaan. 

Tänään aamulla oli valmis kiroamaan paitsi itseni, myös koko maailman alimpaan helvettiin. Siivosin kotikotona ja astuttuani kadulle hoksasin ilman olevan jotain aivan ihanaa. Kävelin kotiin Näsinpuiston kautta, joten tässä olisi vähän bonusta edelliseen entryyn.











Alan olla enemmän ja enemmän varma siitä, että synnyin aivan väärään maahan. Tämänvuotinen kaamosmasennukseni on ollut pahempaa kuin koskaan aiemmin (olen aivan varma, että kärsin kaamosmasennuksesta, koska mikään muu ei voi selittää sitä päivittäistä epätoivon tunnetta aikavälillä lokakuun alku - maaliskuun puoliväli tai sitä sanoinkuvaamattoman hirveää oloa joka tulee, kun aurinkoa ei näy, maailma on harmaa tai pahimmillaan täysin musta. Kuka haluaa elää sen näköisessä maailmassa?), joten päivällä ollut ihana auringonpaiste tuli enemmän kuin tarpeeseen. Seisoin Näsinkallion huipulla ja nautin lämmittävistä auringonsäteistä. Voitteko kuvitella, aurinko lämmittää ihan pikkuisen jo!
Kotona aloin lukea Tove Janssonin Taikatalvi-kirjaa. Se on ehdottomasti yksi lemppareistani, paitsi Muumi-kirjoista, myös kaikista ikinä lukemistani kirjoista. Suhteeni talveen on lähes indettinen Muumipeikon kanssa, mun vain valitettavasti tarvitsee kestää sitä jokainen vuosi.

Aurinko nousi päivä päivältä korkeammalle. Lopulta se oli päässyt niin korkealle, että muutama varovainen säde pirahti jo laaksoon asti. Se oli hyvin tärkeä päivä.
(Tove Jansson, Taikatalvi)

Mutta -naisen se valitettavasti kaataa. Sairastan samaa tautia neljättä kertaa kahden ja puolen kuukauden sisään, tänään oli pakko antaa taudille yliote: olin koulussa vain tunnin. Ärsyttää vallan suunnattomasti, koska mulla olisi ihan kiitettävästi tekemistä ja näin huonon olon kanssa en oikein voi tehdä mitään. Eikä tää sairastaminen tällä tahdilla noin muutenkaan ole mitään maailman hauskinta puuhaa. 

Piristin iltaani kuitenkin haasteen seuraavan kohdan täytettä etsimällä. Mun piti kuvata maailman hienoimmat Tamperekuvat, mutta nyt piti olosuhteiden pakosta tyytyä arkistojen aarteisiin. Tosin hienoja kuvia sieltäkin löytyi!

01 - A photo of you, taken today and the outfit you wore today.
02 - What’s in your bag?
03 - A photo of your cellphone.
04 - “A day in the life”, photographs taken throughout your day.
05 - A photograph of yourself two years ago.
06 - A photograph of yourself without makeup.
07 - A photo of yourself, not taken by you.
08 - A photo of someone you fancy at the moment.
09 - The contents of your fridge, MTV Cribs style.
10 - Your dream wedding.
11 - A photo of the item you last purchased.
12 - Your favourite movie.
13 - What you want more than anything right now.
14 - Your current wishlist.
15 - Something you regret.
16 - The most beautiful picture of your best friend.
17 - A TV show you’re currently addicted to.
18 - A photo of your house/apartment.
19 - A photo of your handwriting.
20 - A band/artist not many people know of, but you think should.
21 - A photograph of the part of you that you dislike the most.
22 - A photograph of the part of you that you like the most.
23 - The next plan you have coming up that you’re really excited for.
24 - A song to match your mood.
25 - A photograph of the town you live in.
26 - A celebrity you don’t like, and why.
27 - A photo of your faviourite item of clothing.
28 - A cartoon caracter that you´d love to meet in real life.
29 - What’s in your make-up bag?
30 - A photograph of youself taken today + three good things that have happened in the past 30 days

Olen asunut koko ikäni samassa kaupungissa ja pakko myöntää, että välillä mieli tekisi muuallekin. Mulle asuinpaikka ei kuitenkaan ole kovin tärkeä, kunhan saan jakaa sen itselleni tärkeiden ihmisten kanssa. Niinpä Tampere on tähän elämäntilanteeseen paras mahdollinen vaihtoehto. Tampere on mun mielestä ihan lystikäs kaupunki. Ensivaikutelma kaupungista on RUMA, mutta pienellä etsinnällä - ja ydinkeskustan rajat ylittämällä - tämä kaupunki osaa näyttää parhaat puolensa, jotka on todellakin vertaansa vailla. Vihaan kotikaupunki jääkiekkomaniaa, täällähän ei saa sanoa vihaavansa lätkää, ellei halua löytää seuraavana iltana itseään tajuttomana nenä niskassa pimeältä sivukujalta... Itse sattumoisin vihaan jääkiekkoa ja montaa muutakin urheilulajia ja välillä kyrsii vähän liikaa, kun jääkiekko menee kaiken, ja myös sen oikeasti tärkeän, ohitse. Itse hihkun riemusta sinä päivänä, kun vieraspaikkakuntalaiset hakkaa Ilveksen tai Tapparan jäähallissa ja kun Ruotsi hakkaa Suomen jääkiekossa. Ahh sitä hyvänolontunnetta! <3

Joka tapauksessa, vihaan Tamperetta jääkiekkokaupunkina, mutta rakastan Tamperetta, koska



Pyynikinharjun päällä voi bongata maailman kauniemmat auringonnousun, -paisteen ja -laskun



parin kilometrin päässä ydinkeskustasta on tällainen paikka





Pispalanharju on yksi maailman kauniimmista ja ainakin persoonallisimmista paikoista



maisemat ovat upeita



kaupungin virallinen ulkoilmalihatiski, joka tunnetaan myös nimellä Rosendahlin ranta, on mitä mainioin paikka juoda mansikkakuohuviiniä, syödä kirsikoita ja nauttia auringosta. HUOM! Oleskeluun tarvitsee juuri oikeanlaisen mielentilan



joskus tuntuu siltä, kuin olisi ulkomailla. Tai edes turistina jossain, missä vanhoja, kauniita taloja ei ole raivattu rumien uusien talojen tieltä.





kesäinen Juhannuskylä näyttää tältä



maailman hienoimmista paikoista voi nauttia maailman parhaimpien ystävien kanssa



rumatkin rakennukset saavat olon tuntumaan kotoisalta



järvet ovat aina lähellä, vaikken veteen menekään kuin pakottamalla. Veden päällä on valitettavasti tullut reissattua useampaan otteeseen, joka kerta se on yhtä kamalaa. Rakastan silti veden katsomista!



Koskenranta kesäiltoina on elämys, jota ei unohda koskaan (ja koska roskikset on noin hienoja)



koska kotikulmilla on Näsinpuisto, jossa sijaitsee Näsinlinna, jonka portailta voi näköjään tavata noin hemaisevannäköisiä tyttöjä



missään muualla kesäöinen näkymä parvekkeelta ei muistuta tätä <3

Tämä oli kuitenkin maisemakuvien kermaa:



Vinkki: älä juo valkoviiniä ja harrasta maisemakuvausta samaan aikaan.

01 - A photo of you, taken today and the outfit you wore today.
02 - What’s in your bag?
03 - A photo of your cellphone.
04 - “A day in the life”, photographs taken throughout your day.
05 - A photograph of yourself two years ago.
06 - A photograph of yourself without makeup.
07 - A photo of yourself, not taken by you.
08 - A photo of someone you fancy at the moment.
09 - The contents of your fridge, MTV Cribs style.
10 - Your dream wedding.
11 - A photo of the item you last purchased.
12 - Your favourite movie.
13 - What you want more than anything right now.
14 - Your current wishlist.
15 - Something you regret.
16 - The most beautiful picture of your best friend.
17 - A TV show you’re currently addicted to.
18 - A photo of your house/apartment.
19 - A photo of your handwriting.
20 - A band/artist not many people know of, but you think should.
21 - A photograph of the part of you that you dislike the most.
22 - A photograph of the part of you that you like the most.
23 - The next plan you have coming up that you’re really excited for.
24 - A song to match your mood.
25 - A photograph of the town you live in.
26 - A celebrity you don’t like, and why.
27 - A photo of your faviourite item of clothing.
28 - A cartoon caracter that you´d love to meet in real life.
29 - What’s in your make-up bag?
30 - A photograph of youself taken today + three good things that have happened in the past 30 days

Löin itseni kanssa vetoa aiheesta Emma saa vatsahaavan stressaamisen vuoksi vuonna 2011, ja musta alkaa tuntua että taidan voittaa sen! Ennen lauantaita en tiennyt vielä mitään liiasta stressistä, nyt tiedän vähän liiankin paljon. Viime viikko oli ehkä elämäni yksi rankimmista, ainakin jos rankkuus lasketaan koulun aiheuttaman stressin ja väsymyksen mukaan. En väitä, etteikö mulla olisi oikeasti ollut hauskaa koulussa, mutta jotain voi kertoa sekin, että näytin lauantai-iltana aivan narkkarilta, jolla on jäänyt päivän annos saamatta - ja luultavasti parin aiemmankin päivän satsit.  
Lauantaipäivänä olin niin väsynyt, etten jaksanut siivota kotiani loppuun ja senkin mitä jaksoin siivota, en jaksanut siivota enää kunnolla. Kaksien päikkäreiden (!!!) jälkeen mahani alkoi potea aivan käsittämätöntä kipua, joka ei muistuta mitään muuta potemaani mahakipua edes etäisesti. Lisäksi mahani kirjaimellisesti huutaa, ääni muistuttaa usein Sebun mää'intää ja välillä puhelimen värinähälytystä. Voihan toki olla, että olen niellyt vahingossa joko kännykän tai Sebun, ja se kyllä selittäisi myös mielenkiintoisen mahakivun. Oli miten oli, mua myös oksettaa ja pyörryttää ja pää räjähtää kivusta luultavasti kohta. 

Opiskelu ei selvästi sovi mulle. Mulla on hirveät paineet tehdä täydellistä työtä, koska haluan olla omasta mielestäni hyvä. Tiedän ettei yksi "no on tää ok"-työ tuhoa tulevaisuuttani (enkä luultavasti edes halua tienata rahojani suunnittelemalla ihmisille koteja), vaan säästäisi palasen mielenterveyttäni, mutta mulle se ei vain riitä. Haluan kerrankin olla hyvä koulussa tai ylipäänsä jossain ja ennen kaikkea olla ylpeä itsestäni. Mun hermoni ja tällainen ajatustapa ei vain todellakaan ole bestikset tai millään tavalla miellyttävä yhtälö. Oi, odotan niin paljon sitä päivää kun pääsen eläkkeelle. Sitten ratkon päivät pitkät sanaristokoita, leivon pullaa ja kyylään naapureitani. Ja nauran pilkallisesti jokaiselle, joka joutuu mennä kouluun tai töihin. Eikä mun tarvi stressata sitten enää mistään.

Jakson vaihtumiseen on vielä kaksi viikkoa aikaa, ja kahdessa viikossa mun pitäisi saada tehtyä viisimiljardia asiaa. Vähemmästäkin stressaa itsensä sairaaksi! Annin huoneen suunnitelma on hyvällä mallilla, kuvat on käytännöllisesti katsottuna valmiit ja kalusteluettelokin on melkein valmis. Työn alla on enää pienoismalli kyseisestä huoneesta sekä tyylihistorian kurssille työ olohuoneesta, joka on sisustutettu jonkin suuntauksen mukaan. Pelkkä pohjapiirros ei tietenkään riitä, vaan huoneesta on tehtävä myös perspektiivipiirros. Jos olen vielä maanantaina 7. helmikuuta hengissä, olen varmasti oikeasti transformers-robotti (tai mitä ne nyt ikinä lienevätkään).

Jotain ihan oikeasti omastakin mielestäni hienoa olen kuitenkin saanut aikaseksi ja tässä olisi übersalaisia piirrustuksia Annin huoneen uudesta sisustuksesta!



Ensin huoneen tunnelmakartta. Tällaista fiilistä ja tyyliä lähdettiin siis hakemaan.



Pohjakuva. Varjostukset eivät olleet vielä valmiit kuvaustilanteessa. Lattian väriä pitäisi parantaa vielä. Olen erityisen ylpeä koristetyynyistä ja karsea lattia muuttui käsissäni vähemmän karseaksi.



Seinäprojektio ovelta katsottuna vasemmanpuoleiselta seinältä (siltä, joka oli (tai on itse asiassa vieläkin) tummanvihreä mun asuessa tässä huoneessa). Paperi ja kamera oli vinossa, itse piirros ei ole vino. Vinossa olevan peilipöydän kanssa tappelin k-a-u-a-n, mutta osasin!



Seinäprojektio ikkunaseinästä. Tunnen suurta ylpeyttä verhosta ja peilipöydästä! Kyllä mun pitäisi näillä kuvilla päästä Ikeaan töihin, vai kuinka moni ko. paikan työntekijä piirtää vapaa-ajallaan Ikean huonekaluja? Barometer-valaisimet menee nyt jo kuin vettä vain.

Tämän päivän hommana oli etsiä olohuoneeseen kaikki huonekalut, tekstiilit ja valaisimet puuttuu vielä, koska haluan opiskella niistä pari juttua ennen kuin lyön mitään suunnitelmaa lukkoon. Pähkäilin kauan hyvän kalustejärjestelyn kanssa, mulla oli mielessä visio, joka ei toiminutkaan. Hyvä niin, koska keksin paremman vision:



Tämä on suunnittelutyön ehdottomasti hauskin osuus! Piirrän huonekalut oikeassa mittakaavassa laatikoiksi paperille, leikkaan irti ja alan sommitella pohjakuvaan. Pariovet vie siis keittiöön ja toinen ovi makuuhuoneeseen. Pariovilta katsottuna oikealla olevaan nurkkaan tulee vielä kirjahyllyt. 
Funkishuonekalujen ja varsinkin Alvar Aallon suunnitelemien asioiden etsiminen on ollut kivaa, Aallosta tulee varsinkin äärimmäisen turvallinen olo. Se on niin tuttua, se on niin normaalia ja se on niin koti. Koen suuria rakkaudentunteita Paimio-tuoleja kohtaan, joita on tähän "kohteeseen" tulossa kaksi (oikea ylänurkka).

Koulutöiden lisäksi revin hiuksia päästä tämän pimeyden takia. Puolitoista viikkoa ilman aurinkoa, tänään tosin näkyi kappale sinistä taivasta kun pääsin koulusta. Seison niska kenossa Vammalan ammattikoulun pihalla ja hymyilin mielipuolista hullun hymyä. Pari kuukautta vielä! Tuntuu että tämä mun kaamosmasennukseni vain pahenee ja pahenee vuosi vuodelta, en varmasti ole koskaan aiemmin ollut näin pinna kireällä ja ahdistunut pimeyden takia. 

Enkä kyllä todellakaan tiedä mikä laulu mätsää mielialani kanssa! Mietin tällaisia asioita lähes koko ajan ja sitten kun niitä pitäisi muistaa, niin pää lyö yhtä tyhjää kuin biologian yo-kokeessa. 
Mutta onneksi tällaisia tilanteita varten on perusvarmoja vastauksia, jotka voi laittaa, jos ei keksi mitään muuta (mm. hauki on kala ja fotosynteesi tarkoittaa yhteyttämistä).




Mulla on sellainen olo, ettei paikka maailman parhaimmassa kainalossa olisi ollenkaan pahitteeksi. Lisäksi mua alkoi itkettää, kun tää kuulostaa niiiiiin hyvältä ja haluaisin olla tuolla katsomossa ja tää on niin kaunis laulu ja Pink Floyd on niiiiiin loistava bändi :'(
Eilen itkin, kun me katsottiin Eläintenpelastustiimiä (lol kyllä!) ja siinä oli kolme valasta, jotka oli jääneet loukkoon kahdeksan kilometriä pitkän jäälautan alle ja niillä oli vain yksi avanto, jonka kautta ne pystyi hengittää. Niiden päänahat oli ihan kuluneet sen jään hakkaamisesta ja pienin valas, joka oli vielä poikanen, kuoli. Onneksi ne lopulta saatiin pelastettua venäläisten jäänmurtajien avulla, mutta se oli silti aivan liian kamalaa. Haluaisin isona olla joku eläintenpelastaja, mutta enhän mä kestäisi auttaessa sekuntiakaan ennen kuin poraisin pahemmin kuin kaikki maailman vauvat yhteensä.